Tilannekatsausta…

Kiitos kaikille Aadaa muistaneille. Jalka paranee mukavasti. Vesihoitoa on annettu iltaisin eli suihkuteltu haavaa. Eläinlääkäri sanoi, ettei se tarvi mitään muuta.

Tänään Aada sai herkkuruokaa. Keitettyjä kaloja ja oikein ison läjän. Herkut olivat niin mieleisiä, että se nosti metelin, kun Wilma yritti tulla samoille apajille. Siis meidän Aada, joka useammin siirtyy syrjään kuin puolustaa ruoka-astiaa. 🙂 No on se hyvä Wilmallekin välillä näyttää taivaan merkit, kun se tuppaa aina pomottamaan Aadaa kuus-nolla. Ja Wilmalle oli sitäpaitsi jo omat ruuat.

Kotisivut ovat uusiutumassa. Anne tekee meille uudet sivut, koska itse olen niin saamaton, kiireinen, lyhytpinnainen tai yksinkertaisesti niin tyhmä, etten saa niitä sivuja väsättyä tuonne Joomlaan. Aina kun pääsen koneelle kokeilemaan niin tytär roikkuu jaloissa tai tulee jotain muuta keskeytystä. SItten kun on vielä kaikki harrastukset päälle, niin päätin, että kyllä tämä blogin päivitys saa piisata mulle ja muuten sivujen teon jätän Annen harteille. 🙂 Maija onkin tehnyt meille jo parit sivut, joten hänen ”hyväntekeväisyyttään” emme käytä tällä kertaa hyväksi. Terveisiä vaan Maijalle! 😉

Että eiköhän ne uudet sivut sitten ilmesty piakkoin teidän muidenkin nähtäväksi.

Palaillaanpa taasen asiaan.

-tuija

 

 

Kuusamossa näyttäytymässä

Tänään oli se odotettu päivä, kun ”koti-kuusamossa” oli näyttely.  Meidän osaltamme päivä oli hieman epäonninen. 😦

Lähdimme kehään ja Aada juoksi ensimmäisen kierroksen oikein nätisti. Yhtäkkiä se alkoi ontumaan ja samalla tuomarikin sanoi, että Aada ontuu. Pysähdyimme ja aloimme katsomaan tilannetta yhdessä tuomarin kanssa. Etutassusta tuli verta ja anturassa oli haava. 😦  Kehätoimitsija toi meille paperia ja selitti, että alueelta on kerätty paljon lasinsirpaleita ja Aada on varmaan astunut sellaiseen. Siruja oli koko pussillinen kehäsihteerin pöydälläkin, kun ihmiset olivat niitä tuoneet.

No mullahan meinasi itku tulla, kun alkoi niin harmittamaan. Tuomari sanoi kuitenkin, että hän ehti sen kierroksen verran nähdä Aadan juoksua, ettei se nyt ihan EVA:a saa. Siinä vaiheessa jo tuntui hieman paremmalta. Haava oli siinä vaiheessa katsottu eikä se ollut iso eikä syvä. Tuomari arvosteli Aadan (ilman enempää liikkumista) ja saimme punaisen nauhan eli EH:n. Todella hienosti toimittu tuomarilta, koska hän olisi voinut antaa myös sen EVA:n.

Seuraavaksi menimme eläinlääkärin luokse, joka katsoi haavan ja totesi, että se paranee muutamassa päivässä. Vedellä suihkuttelua ja sen pitäisi sillä korjaantua.

Sitten taas kehään seisomaan kilpailuluokan ajaksi. Enää ei juostu. Tuomari tuumasi, että jätetään tämä ontuva eriksson kolmanneksi ja kaksi muuta saavat kisata luokkavoitosta. Lopuksi tuomari tuli meidän luokse ja sanoi, että hän hieman vielä vääntää veistä haavassa sanomalla, että Aada olisi voittanut tämän luokan ja saanut jopa erinomaisen, jos ei olisi ontunut. 🙂 Hieman harmitti, mutta se unohtui hetkessä, kun arvostelu oli niin hieno ja kyllähän ne tuomarin sanat kieltämättä lämmittivät mieltä.

Onneksi Fialka oli ROP niin se pelasti meidän päivän! 🙂  Tässäpä vielä Aadan arvostelu kokonaisuudessaan:

Vahva, erittäin hyväntyyppinen, voimakas nartun pää. Hyvä runko-raaja-luusto. Hieman liian laskeva lantio. Karva voisi olla hieman karkeampi. Riittävät etu- ja hyvät takakulmaukset. Hyvä luonne. Valitettavasti koira loukkasi vas. etutassun, mutta liikkui sitä ennen hyvin.

 

 

 

Ei tuu kesää…

Koko päivän on satanut lunta ja tuiskuttanutkin oikein kunnolla. Lunta on tullut toistakymmentä senttiä. Kävin iltamassa juoksemassa ja keli oli tosi raskas. Päivällä kuvasin ikkunasta pikkuista oravaa, joka oli lintulaudalla syömässä maapähkinöitä. Hauska näky.

Tytöillä on taas juoksut lusittu. Aadalla olisi näyttelyreissu sunnuntaina tosin heitän vielä arpaa lähdetäänkö vai ei. Aada on ollut kauniimpikin joskus. 🙂 No eiköhän me mennä kun paljon tuttuja tulossa. Fialka Valtimolta asti ja muitakin tuttuja. Kuusamoon on ilmoittautunut 22 leonbergiä mikä on todella hieno määrä täällä pohjoisen näyttelyissä. Posion näyttely olisi siitä pari viikkoa eteenpäin vapun tienoilla. 

Palataanpa asiaan taasen…

Kevään merkkejä

Vaikka tällä hetkellä onkin talven kovin lumimyrsky ja lunta sataa kuin ”esterin perseestä” ; niin on niitä kevään merkkejäkin nähtävissä. Koirat alkavat vaihtamaan karvaa ja Aada aloitti juoksun tänään; puolitoista kuukautta normaalia aiemmin. Wilmakin varmaan seuraa perässä lähipäivinä/viikkoina.

Pääsiäinen tuli ja meni ja aika ikävät ilmat oli. Pilvistä ja viileää. Tähän aikaan viime vuonna Aada oli jo melkein kokonaan turkiton. Nyt karvoja vielä toistaiseksi löytyy, tosin tuppoja jo irtoilee. Kevättä rinnassa siis! 🙂 Tässäpä Aadasta muutama uusi kuva. Klikkaa kuvaa niin näet sen isompana!

 

Hiihtoloma

Koululaisten hiihtolomaviikko. Ilmatkin alkavat olla jo mukavan keväiset. Auringonpaistetta ja pientä pakkasta. Wilma on toiminut ”luolakoirana” pojan tekemissä lumitunneleissa ja Aada pitää huolen päivittäisistä painihetkistä. Olen odotellut milloin Aada alkaa pudottaa turkkiaan, kun näyttelyt alkaa lähestymään. Meidän tuuria taas nämä lähinäyttelyt. Kuusamo huhtikuun lopussa ja Posio toukokuun alussa. Tiedän 100% varmasti, että turkki katoaa taas siihen mennessä. Todella harmi, mutta näyttelyyn mennään ihan kannatuksen vuoksi oli karvoja eli ei…

Elonmerkkejä

Kröhöm…täällä ollaan edelleen vaikka päivityksistä voisi päätellä jotain aivan muuta. Kiireinen syksy, Thaimaan matka ja joulu..joo joo turha selitellä. Ei yksinkertaisesti vaan ole ollut insipiraatiota kirjoitella yhtään mitään. Jospa siihen saisi tämän alkavan vuoden myötä korjauksen.

Sivut alkoivat tympimään ja koska olen kaikkea muuta kuin tekniikan ihmelapsi, päätimme siirtää sivumme Joomlaan. No eipä sekään ihan hetkessä tapahdu kun sisäinen blondi puskee esiin ja lapsi roikkuu jaloissa. Siispä päätin kirjoitella kuulumisia edelleen blogiin ja pikkuhiljaa sisäistää tuon Joomlan käytön. Kiitos Maijalle lehmän hermoista. Niitä minun kanssani tarvitsee.

Aada ja Wilma voivat oikein hyvin. Juoksut juostiin tuossa marraskuulla ja Aada on todella upeassa turkissa.  Aadan lapsista on tullut valokuvia, kiitos kaikille niitä lähettäneille! Lisää otetaan vastaan. 🙂  Niin ihania pikinaamoja on maailmalla kasvamassa, ihan äitiinsä tulleita. 😉 Ja on sillä isukillakin varmaan jotain osuutta asiaan. Laittelen kuviakin jossain vaiheessa tänne blogiin kun nyt saan kirjoitusvireeni (toivottavasti) taas päälle.

Palaillaan!

-tuija 

Pupupaistia…

Olen aina sanonut, että meidän Aadasta ei löydy riistaviettiä nimeksikään. Riista pitää olla ainakin ylikypsää ennen kuin Aada siitä innostuu. Noh, tämäkin oletus sai tänään uuden käänteen.

Isäntä kävi metillä ja palasi takaisin yhden pitkäkorvan kanssa; laittoi sen riippumaan ja tuli sisälle. No eihän siinä mitään, mutta kun unohti Aadan pihalle ja pupun seinälle. Jossain välissä se katsoi ikkunasta ja tuumasi, että on tuo Aada niin tyhmä kun vaan tuijottaa jänistä ja makaa maassa. Siinäkään vaiheessa ei hälytyskellot soineet…

Aikaa taisi kulua noin puolisen tuntia, kun herra katsoi ikkunasta ja kysyi minulta, että missä se jänis on. Minä siihen, että mikä helevatan jänis. Ai sekö mikä roikkuu siellä seinällä? No mies siihen myöntävästi, että joo..paitsi, ettei se ole enää siellä seinällä. Jäljelle oli jäänyt roikkuva naru ja maassa makaava koira oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.

Lähdimme kiireellä pihalle ja isäntä noitui kuin lohilappalainen ja uhkasi ampua Aadan. Minä siinä vielä yritin, että eikait se oikeasti sitä ole voinut viedä, mutta kyllä se lopulta täytyi myöntää, että koira ja pupu ovat tipotiessään. Eipä siinä sitten muuta kuin etsimään pitkin metsää ja huutelemaan. Arvatkaa vaan tuliko vastausta…vain hiljainen metsä ja lintujen laulua. Aikani kiertelin jä lähdin kotiin. Aada palasi noin tunnin kuluttua takaisin rikospaikalle ja kävi makaamaan juuri samaan kohtaan mistä lähti. Ilmeisesti toivoen uutta jänistä ilmestyväksi. 

Ilta on jännätty, että tuleeko Aadalle huono olo jos se meni syömään sen turkkineen päivineen. Yleensä se kyllä hautaa kaiken mitä ulos annetaan. Näyttää nytkin siltä, että se kävi kaivamassa jussin suohon..ja ihan ilman kuokkaa.   

Cash&Sampson

USA:n pojat ovat turvallisesti perillä perheidensä luona. Kuvia linkin takana. // Cash&Sampson are safely in California, USA. Here are pictures of them with their families.

 http://pets.webshots.com/album/560421705PwrODw

Terveisiä pennuilta!

Tässä muutamia kuvia Aadan vauveleista, jotka asustelevat jo omissa kodeissaan. Osa on lähettänyt meiliä ja kertonut kuulumisiaan kuvien kera. Tässäpä muutamia. // Here are new pictures of Aada’s puppies.

Ann’s Lions Forest Wizard eli ”Cash” asusteleee Californiassa Eborallin perheessä. // Cash lives in California with Eborall family.

 

Ann’s Lions Metsän Velho eli ”Maximus” asustelee Joensuussa Samin ja Elinan kanssa.// Maximus lives in Joensuu with Sami&Elina.

Ann’s Lions Metsän Keiju eli ”Impi” asustaa Piian hellässä huomassa ja nauttii elämästä kuten kuvasta näkyy. 😉

Jäämme odottelemaan kuvia muistakin sankareista ja tietysti laittelen tänne aina uusia kuvia kun niitä tulee.

Kiitos kaikille! Thank You!

Wilman jorinoita…

Sain Aadan Mosse-veljeltä haasteen kertoa seitsemän asiaa itsestäni…hankala tehtävä päättää mitkä seitsemän, koska voisin kertoa itsestäni kokonaisen romaanin verran. Tässä kuitenkin vastaus haasteeseen Mosse! 🙂

1. Olen isännän koira. Tulen suorastaan sekopäiseksi jos hän lähtee pihalle hommiin ilman minua. Juoksen ikkunasta toiseen ja vingun kuin sika. Emäntä ei tykkää siitä.

2. Rakastan riistan jahtaamista. Jänikset ovat ykkösenä, jopa porotkin olen ajanut pihasta metsään. Kettuja olen tappanut myös. METSÄSTYSKOIRA isolla M:llä.

3. Olen nirso. Syön vain äärimmäisessä hätätilanteessa koiranruokaa. Kotiruoka maistuu, mutta isäntä ja emäntä pihtailee sen kanssa. Lihottaa kuulemma. Höh!

4. Inhoan uimista ja vettä. Isäntä pesi minut viikonloppuna järvessä ja voi vitsi ku piti palella sen jälkeen. Ihan hampaat suussa kalisi!    

5. Pomotan Aadaa. Vaikka se on isompi ja pelottavampi ku minä niin se on tossun alla. Mutta vanha viidakonsanontahan kuuluu: Parempi tossun alla kuin…:D

6. Tykkään nukkua. Nukun mieluiten isännän kainalossa sohvalla.

7. Horoskooppimerkiltäni olen Kaksonen ja sen kuulemma huomaa. Kotioloissa olen kuin pieni puudeli,  oikea hellantuuteli sohvaperuna. Metsässä taas käyttäydyn kuin raivohärkä ja haluaisin nistiä kaikki ketut ja jänikset mitä tielleni tulee! 🙂 

Haastan mukaan Freyan A’Mael Mellonista! 🙂