Aada ultrassa..

Tänään oli sitten se jännittävistä jännittävin päivä eli Aada-rouvan ultra. Tulihan tuota pyörittyä sängyssä viime yönä..kelloa katsoin ainakin kymmenen kertaa. Aamulla startattiin puoli 9 kohti Kuusamoa ja kymmenisen minuuttia odoteltiin vuoroamme. Sitten ultraamaan. Hetken eläinlääkäri ehti ultrata ja tuumasi, että onhan täällä elämää. Muutamia pentuja ainakin laski. Pääasia, että siellä edes jotain on. 🙂 Nyt se jännitys vasta alkaakin ja toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti. Heinäkuun alussa pitäisi Aadalla olla sitten pikkupuppeleita.

t.Tuija

Kesä?

Taitaa kesä lopultakin tännekin tulla. Järvestä lähti viikonloppuna jäät ja aurinko paistaa lämpimästi. Lämmintä +10 ja päivä vasta aluillaan. Taidan lähteä pihahommiin. Siellä olisikin kovasti tekemistä, kun jostain löytäisi aimoannoksen energiaa. Jospa se tuon auringon myötä tulisi.

Aada on hyvin rauhallinen, ei ollenkaan oma itsensä. Syö ja nukkuu. Kevätväsymystäkö lie vai olisiko tuolla masussa pikkuvarpaita kasvamassa..saa nähdä. Kohta mennään ultraan tarkastamaan tilannetta.

Wilmasta sen verran, että neiti tuli sunnuntaina ”poliisisaattueessa” kotiin. Se pääsi livahtamaan lasten mukana pihalle ja oli lähtenyt samantien jäniksen perään. Pappa lähti käymään naapurissa ja oli nähnyt, että vähän matkan päässä oli poliisiauto ratsaamassa autoilijoita. Puolisen tuntia meni, kun poliisiauto ajoi pihaan ja Wilma tuli samaan aikaan metsästä. Sedät vaan totesivat, että saattaa pikkukoira jäädä auton alle, kun jäniksiä niin innokkaasti jahtaa ja lopuksi tuli se ”ja oikeastaan nyt on koirien kiinnipitoaika”. 😉  Että tällaista tänne. Tarha-ajat koittivat Wilma-paralle. Se kun ei voi luonnolleen mitään ja lähtee kokoajan pupumetsälle. Ja niitä luppakorviahan täällä riittää.

Koirien kuvausta olisi tarkoitus harrastaa myös lähipäivinä, että saisi uusia otoksia nettiin. Ehkä tänään…tai huomenna.

Saksan reissu takana

Lunta sataa..ei onneksi maahan asti. Sulaa siis pois samantien. Järvi on vielä täysin jäässä ja muutama päivä sitten ajettiin vielä moottorikelkalla jäällä.

Aada tuli torstaina kotiin. Menimme Maaritin kanssa Annea vastaan Hyrynsalmelle. Aada oli yllättävän rauhallinen nähdessään minut, kun se normaalisti, jos olen vaikka päivän poissa, sekoilee ja hulmuaa ympärilläni hirveästi. Hyvin seesteinen neiti (vai pitäisikö sanoa rouva?) asteli arvokkaan näköisenä luokseni häntää heiluttaen. Eikä tarvinnut edes käskeä hyppäämään autoon..;) Taisi reissu Saksan maalla tehdä tämän yhtäkkisen muutoksen…siis suoraan sanottuna väsymys. Onhan se rankkaa matkustaa pari päivää putkeen vaikka saikin laivalla suurimman osan ajasta hengähtää. Laiva oli ollut oikein unelmien täyttymys. Ensinnäkin henkilökunta oli päästänyt Aadan ravintolaan asti, ettei se joutunut jäämään yksin. Häränfilettä, possua ym. ihanaa oli Aada saanut massun täytteeksi..oikea luksusloma. 😉 Hytistä oli päässyt suoraan kannelle ja pissipaikka oli ollut ihan lähellä. Hyvin oli Aada pissinyt ja muutenkin rauhallisesti käyttäytynyt koko reissun. Anne sanoi, että se on niin uskomattoman ihana luonteinen eikä hötkyile turhaan. Etenkin kun oli tajunnut, että Setä ja Täti eivät jätä häntä yksin vaikka Mamma olikin jossain hukassa.  

Saksassa Aadaa oli odottanut ihana, lutuinen Forest eli Forest Leo vom Jerichower Land. Vuonna 2004 syntynyt nuori, mutta ikäisekseen aivan uskomattoman luuston omaava, vahva ja komea uros. Ja se luonne…Anne sanoi, että tässä yhdistyi kaksi niin ihanaa luonnetta, ettei parempaa voi toivoa. 🙂 No niin nyt on kehuttu…;) Astumiset olivat sujuneet hienosti ja nyt jäämme odottelemaan tulosta. Toivottavasti Aadan masussa kasvaa pikkuvarpaita…:)

Nyt pari päivää kotona ja Aada on oikeastaan vaan nukkunut. Syö välillä ja taas pitkäkseen. Taitaa ”jetlag” painaa. 😉

Tässä vielä kuva rakastavaisista. NIIIIN LÄTKÄSSÄ! 🙂